Retula


Keskipohjanmaa (pe) 14.4.1961

"Ei runojenkaan tekeminen näy olevan aivan outo asia, koska tätä nykyä sanotaan esim. Kauppilassa Halsualla löytyvän 'runontekiä'." J. R. Aspelin: "Tavoista ja kielimurteesta Yli-Vetelin pitäjässä", "Suomi". Toinen jakso. 8 osa, v. 1870.

Kirjoittajan muistelmat ovat 1840-50 -luvuilta, jolloin hän kappalaisen poikana asui Vetelissä ja "tätä nykyä" tarkoittaa lähinnä hänen Vetelissä olonsa viimeisiä vuosia, ylioppilasaikoja, jolloin hän on murretutkimuksiaan suorittanut sekä kirjaan pannut. Runontekijä, jota hän tarkoittaa ei voinut olla muu kuin Retula, eli myöhemmin Isoksi-Retulaksi kutsuttu, koska hänen poikansa jatkoi Pikku-Retulana samanlaista puolivaeltelijan elämää sekä teki pilkkarunoja ihmisistä ja tapauksista siitä elämänpiiristä, jossa hän sattui vaikuttamaan.

Vanhempi Retula oli syntynyt 2. 6. 1817 Vetelin Polsossa ja hänen virallinen nimensä oli Antti Erkinpoika Polso. Erkki oli isäntänä Vanhassa Polsossa vuodet 1836-50, mutta oli syntynyt Polso 2:ssa, joka oli joutunut hänen vanhemmalle veljelleen. Erkki näyttää olleen toimen mies, sillä hän oli lunastanut takasin sen osan Polsoa, joka joutui vieraille, kun hänen setänsä lähti takasin Kaustiselle.

Sukurasituksena oli perinnöllinen keuhkotauti, joten Antti oli ainoa Erkin eloonjääneistä pojista. Lapsia oli kaikkiaan 9. Tosin pari poikaa kuoli punatautiinkin, mutta eloon jääneitä oli vain kolme, Antti ja kaksi sisarta.

Mikäs olisi ollut Antin asua isän kodissa, mutta hän tuntuu olleen levoton sielu jo varhaisesta nuoruudesta. Hänellä näkyy olleen erikoinen vetovoima Kaustiselle, isien maille. Kaikesta päättäen hän on jo rippikuluikäisenä poikana ollut isänsä tädin, Britan, luona Kaustisen Juoperilla, Varilan naapurissa sekä isänsä serkun, Juhon, luona Huntuksen Polsolla. Täältä hän pääsi seurustelemaan tulevan vaimonsa Maria Juhontytär Varilan kanssa, sillä seurauksella, että hän oli 16-vuotiaana poikalapsen isä, kun äiti, Maria, oli vain 14-vuotias.
- Se oli ennen kuulumauttomin häväistys, mitä kirkonkirjat voivat kertoa ja sen ajan ankaran kristillisen kasvatuksen läpitunkemalle seurakunnalle kauhistus. Ei mikään laki sallinut avioliittoon vihkimistä näin aikasin. Sitäpaitsi viisitoistavuotiaan pojan ryhtyminen kolmetoista-vuotiaaseen tyttöön oli lain edessä rangaistava teko.

Ilmeisesti ei kuitenkaan tässä kukaan ryhtynyt syyttäjäksi, mutta Juho Varila piti tytön kotona, eikä antanut häntä pojanklopille vihkimättömänä. Jos tyttö olisi ollut 15 ja poika 17, olisi vihkimislupaa ollut vielä anottava keisarilta asti.

Kun ei Antti saanut tyttöään järjesti hän parin vuoden perästä morsiamen ryöstöyrityksen, josta epäonnistuneesta kaappauksesta hän teki ballaadin: "Pulukkisen pojat", mikä on "Keskipohjalaisten laulukirjassa" ja josta on aikasemmin kerrottu lehtemme lukijoille. Tästä aiheutui käräjäjuttu, joka lopuksi päättyi niin, että Juho Varila, eli Antin haukkuma "Rusakka Jussi", joutui luovuttamaan tyttärensä sulhaselle v:na 1837. Heidän esikoispoikansa, Juho, kuoli kuitenkin seuraavana vuonna viiden vuoden vanhana.

Maria sai kaikkiaan 9 lasta, joista 5 kuoli pieninä. Näistä 4 tulirokkoon v:na 1857, jolloin tämä tauti raivosi Vetelissä ja Halsualla, vieden mm kaksi lasta Kreeta ja Joonas Haapasalolta. Kreetan omassa elämäkerrassa on mainittu lasten kuolleen kurkkumätään, mutta virallinen kuolemansyy kirkonkirjoissa on tulirokko. Kaustisella oli silloin kappalaisena "noita-pappi" Ringbom, ja hänen ansiostaan Kaustinen säästyi miltei kokonaan tulirokkokuolemilta.

Kun J. R. Aspelin mainitsee runontekijän asuvan Halsuan Kauppilassa, tarkoittaa hän tietysti Kauppista. Lienee ollut niin, ettei poikaa, joka edesottamuksistaan ja pilkkarunoistaan oli saanut Retulan nimen, isä, Erkki Polso, huolinut kotiin, vaan pojan täytyi todella resuta perheineen siellä, mistä leipää sai. Halsualaiseksi ei hän kuitenkaan vielä muuttanut.

Ennen kuolemaansa v. 1959 kertoi 101-vuotiaana kuollut Liisa Greta Polso, s.Kirvesmäki, että hänet naitiin v. 1877 suureen ja hyvään taloon. Retula oli saanut Viimeistään 1867 äitipuolensa kuoltua nuoremman sisaren kanssa Polso 1:n, mutta hänestä ei ollut talon pitäjäksi, sillä vuonna 1878 hän muuttaa Halsuan Karvoselle. Liisa-Greta jää vielä miehensä, Erkin, kanssa Polsoon, josta hekin muuttavat Halsualle, Kanalaan v. 1886, missä Erkki oli Kanala VII isäntänä vuosina 1886-1908. ­ Antti kuoli jo v:na 1879, joten hän ei kerinnyt olla Karvosen nimellä kuin yhden vuoden.

Mainittakoon, että Retulan tytär, Mariaana, meni v. 1869 naimisiin Lohtajalta kotoisin olevan maanmittarinoppilaan, Kalle Svanborgin kanssa, jonka sukua on vielä Kannuksessa.

Kuuluisin Ison-Retulan pojista oli Antti Juoperinkangas, eli "Juonikas", kutsuttu myös Pikku-Retulaksi. Hänen vaimonsa oli Maija Liisa Heikintytär Kauppinen. Oli vävynä Kauppisella 1859-64. Muutti seuraavana vuonna Ullavaan, jossa asui suurten katovuosien ajan ja palasi Veteliin 1868, asettuen loppuiäkseen Juoperinkankaalle, Polson takamaille. Heillä oli 12 lasta. Antti Juoperinkangas kuoli v. 1897. Hänen tunnetuin runonsa on "Lukkarista lurjuksesta ja papista pahankurisesta", eli

"Halsua oli pieni kappeli, jossa pappi ja lukkari tappeli"
jne.

Ilmari Wirkkala