Sukutarinaa Polson syntysijoilta Vetelissä
Keskipohjanmaa (ke) 29.7.1959
Halsuan joki virtaa vuolaana, paikoin kosken tavoin läpi kauniin Polson kylän. Se ikäänkuin pakottaa ohikulkijan pysähtymään silmäämään seudun viihtyisyyttä.
Niin monasti kuin olenkin läpi kylän kulkevaa tietä ajanut, ei minulla ole ollut aikaa viipyä sen kauneutta ihailemassa, vaikka aina on mieleni tehnyt.
Olisi asiaakin ollut. Olisi ollut tehtävä pyhiinvaellus seudun ensimmäiselle asutuspaikalle, jonka yhtenä ensimmäisistä rakentajista oli Erkki WirkkaIa, Wirkkalan Vanhantalon poikia, kuten minäkin, tai oikeammin isäni.
Polso oli ollut jo itsenäisenä tilana vuodesta 1607, mutta se oli kulkenut kädestä käteen ja Isonvihan aikana sitä hallitsi Juho Antinpoika Polso-Sandbacka, jälkeläistensä luisuudesta kuulun Antti Sandbackan poika. Hänen vaimonsa oli Sofia Humalalampi s. 25. 3. 1693. Mies oli kuollut ja lesken nai 12. 2. 1727 Erkki Antinpoika Wirkkala, joka oli vaimoaan 10 vuotta nuorempi. Erkin Juho ja Matti veljet jakoivat Wirkkalan ylipään keskenään. Nuoremmat veljet jäivät osattomiksi. Antti hakeutui rengiksi Soko-ojan Tuomisaloon, jonka isännäksi hän pääsi naimalla tyttären ja Erkki pääsi Polson isännäksi naimalla lesken. Leskellä ei ollut entisiä lapsia elossa.
Erkki oli syntynyt 3. 8. 1703 ja siis taloon tullessaan 24 vuoden ijässä. Hän alkoi voimaperäisen viljelyn, sillä 10 vuotta hänen kuolemansa jälkeen sen pellot olivat saavuttaneet kaksinkertaisen pintaalan sille määrälle mikä manttaalin taholta vaadittiin ja tila voitiin jakaa. Yhtä voimallisesti tarvittiin perheen lisäystä
viljelysten laajentumisen ohella ja lapsia siunaantui runsaasti tästä avioliitosta, kokonaista kahdeksan kappaletta vuoteen 1738 mennessä, jolloin emäntä ehtyi. Mutta yksikään lapsista ei jäänyt eloon.
Seuraava oli lasten luettelo syntymä ja kuolinvuosineen. Olkoon se muistomerkkinä heidän tuntemattomille haudoilleen.
Erkki 1720-30
Kaisa 1729-29
Jaakko 1731-31
Liisa 1732-32
Elias 1733-41
Kaisa 1735-35 kaksoset
Maria 1735-35
Valpuri 1738-38
Näin näkyivät kaikki toiveet rauenneen perillisen saamisesta taloon ja Fiia emäntä eli vielä aina vuoteen 1756. 25. 2.
Erkki oli nyt 53 ijässä ja hänen oli pakko kiirehtiä tärkeässä asiassa. Ei vielä täyttä 6 kuukautta ollut kulunut Fiian kuolemasta kun 29. 8. 1756 tuodaan uusi nuorikko taloon ja tämä ei ollut ijällä pilattu. Brita Heikintytär PakkaIa oli syntynyt 20. 3. 1736 ja siis vasta 20 vuotta täyttänyt ja kahta päivää vaille vuoden kuluttua synnytti taloon perillisen, joka jäi eloon. Poika oli Antti ja hän eli Wirkkala suvun ihmeellisen taian mukaan yli 70 vuotta. Taika on ollut semmoinen, että 7:ssä polvessa ovat isännät kuolleet täytettyään 70 vuotta, mutta kukaan ei ole ehtinyt täyttää 71:n vuoden. Kuten huomaamme seuraavasta, itse Erkki ei vielä kuulunut tähän taikapiiriin.
Brita kerkesi synnyttämään miehelleen 11 lasta ennenkuin kuolee 37 ikävuodellaan 28. 1. 1773. Heidän lapsensa olivat seuraavat:
Antti 1757-1827 isäntänä Polsossa muuttaa Kaustiselle
Heikki 1759-1760
Leena 1760-1761
Erkki 1761-1782 kuolee yskään
Maria 1762 menee Kokkolaan
Brita 1764 naidaan Juoperille
Juho 1765-1802 isännöi Polso 2:sta. Jälkeläiset asuvat Polsoa. Kuolee kuumeeseen. Heitä kuolee kokonaisia perheitä keuhkotautiin.
Liisa 1767-1767
Heikki 1768 nai Kokkolan Buldanista, muuttaa Lohtajalle.
Kaisa 1767-1772
Anna 1771-1773
Lapsia oli siis kaikkiaan 19, joista viidelle jäi perillisiä. Erkki, joka kuolee yskään 21 vuoden vanhana, oli hänkin kerinnyt naimisiin, mutta avioliitosta ei ole jälkeläisiä. Toisen vaimonsa kuollessa on Erkki jo 70 vuoden ikäinen, mutta hän menee vielä uuteen avioliittoon Evijälrveltä kotoisin olevan Margareta Mikontyttären kanssa, joka lie ollut palvelijattarena talossa. Hän oli jo 65 vuoden ikäinen silloin ja isäntä kai katsoi, että emäntä tulee talossa halvemmaksi kuin piika.
Kun isäntä kuolee Joulun aaton aattona v. 1784 81 vuoden vanhana, siirtyy Polson isännyys vanhimmalle pojalle, Antille, joka jakaa talon v. 1795 kahtia, luovuttaen Juho veljelleen toisen puolen. Antti ei ollut ihastunut Polsossa asumiseen. Hän luopuu talostaan jo v. 1800 ja vaimonsa kuoltua siirtyy Wirkkalaan, eläen siellä itsellisenä 1811-1827. Hänen poikansa Juho, muuttaa myöskin Kaustiselle, ostaen sieltä tilan, Huntus N:o 2, joka sai Polso nimen hänestä.
Siis vain 37 vuotiaana kuolleen Juho Polson jälkeläisiä asuu nykyisessä Polsossa, eikä suinkaan sielläkään, sillä Retulat hajaantuivat Halsualle ja mikä mihinkin. Sensijaan Polsossa on Juho Matinpoika Wirkkalan jälkeläisiä, joka tuli vävyksi Polsoon 1860 luvulla naiden Ison-Retulan sisaren.
Mikä oli syynä tavattomaan kuolleisuuteen Erkki Polso-Wirkkalan suuressa lapsijoukossa. Kun hänen lapsensa ensimmäisestä avioliitosta kaikki kuolivat näin nuorena olisi oletettavissa, että syy oli veressä, lapset olivat perinnöllisiltä ominaisuuksiltaan elinkelvottomia. Kun kuitenkin seuraavan avioliiton aikuiseksi ehtineet kaksi poikaa, kuolevat, toinen yskään ja toinen kuumeeseen, niin uskottavinta on, että perhettä vainosivat keuhkosairaudet. Fiia äiti oli luultavasti itse ensimmäinen basillinkantaja ja siemen jäi itämään taloon, tuhoten vastustuskyvyttömät. Siitä kertoisi Erkki pojan kohtalo, joka mentyään 19 vuotisena naimisiin, taittuu avioliiton rasituksien johdosta parissa vuodessa, kuten meidän päivinämme on niin usein käynyt. Isonvihan jälkeen yleistyivät tuberkuloosi ja keuhkosairaudet sangen tuhoisiksi monissa suvuissa puutteen ajan aliravitsemuksen johdosta. Äitien rasitukset siirtyivät lapsille ja näitä kuoli joukottain varsin nuorena Seuraavissa polvissa siirtyy sairaus vanhempiin ikäluokkiin kunnes jo neljäs polvi näkyy tulleen lmmuuniksi.
Olisi lääketieteelle kiintoisaa tutustua sukupolvien perintöön ja taipumuksiin määrättyihin tauteihin. Kun 1900 luvulla tulee tahallinen ruokavalion huonontaminen meijereineen ja meijerisintuineen, puhkeavat samat taudit meidän nuoruutemme päivinä uudelleen. Näin on käynyt Polson suvussakin. Sitä mukaa, kun Polsossa viljelys vaurastui ja eläminen parani, kaikkosi sairaus perheestä ja 19 lapsesta säilyi 5 sukua jatkamaan. Saman suhteen syntyneissä ja eloon jääneissä tapaamme vielä Huntuksen Polsolla. Vain voimakas viljely ja voimakas ruoka ovat olleet jälelle jääneitten pelastajia nytkin.
Jokatapauksessa haluaisin viettää vielä yhden kesäisen päivän Vetelin Polsossa ja katsella vanhan asuinpaikan ohitse vilisevää virtaa.
Ilmari Wirkkala.