Polso.fi

Valikko

 

 

Viimeisin päivitys:
13.7.2023 19:31:23

Merkitys

Polso paras paikka on linnun sekä ihmisen, runoili isoisäni Ilmari Polso joskus aikoinansa.

Internet on nykyajan tiedonhakuväline. Jos Googlaa sanan Polso eli naputtelee sen hakusanaksi Internetin Google-hakukoneeseen, voi löytää paljon italialaisia rannekellovalmistajia. Italian kielessä Polso merkitsee rannetta. Varsinais-Suomen ja Satakunnan murteissa se on iso hirsikaira, siis pätynavari. Kaikkihan nyt pätynavarin tietää, ja kaskun:
-Tyrri, anna tälle pojalle pätynavari.

Niin oli kirjoittanut kauppalapulle yksi kyläläisistä, kun laittoi poikaa asialle naapurikylän, Sillanpään kauppaan. Tämä kouruteräinen pätynavari puolestaan vääntyy joissakin Karjalan murteissa muotoon polsa. Pääkaupunkiseudun slangissa polsa taas on tai on ainakin joskus ollut käytössä silloin kun me tavalliset maalaiset puhumme palttoosta, siis päällystakki.

Serkkutyttöni muisteli Polsoilla olleen esi-isänä joku korkea-arvoinen ruhtinas, ihan Polsojevski nimeltään. Toiset ovat puolestansa vimmalla yhdistäneet Polsoa venäjänkielen sanaan bolshoi. Sehän taas tuo mieleen, joidenkin mielestä ehkä jopa kiusallisesti, neuvostoajan. Bolsevikit saivat hellittelynimekseen kansamme korpisotureiden kielessä polsu. Sekin on kurjan lähellä sukunimeämme. Jos kuitenkin kaiken tämän nöyryytyksen jälkeen päättäisimme suomentaa tuon sanan bolshoi, saisimme lopputulokseksi jotain suurta. Suomeksi bolshoi on suuri. Olemmeko siis itse Pietari Suuren jälkikasvua? Ei tainnut aivan väärässä ollakaan ruhtinaasta muistellessaan serkku.
Armeija-aikanani yksi linjatovereistani oli päättänyt minun olevan alikersantti Bolshoi.
En välittänyt uskoa.

Se on ainakin todistettu, että Pirkkalassa eleli joskus 1500-luvun hämärässä Polso-niminen henkilö. Tämä henkilö päätti kaiketi lähteä käyskelemään pohjoisia erämaitaan ja äityi tänne Halsuanjokivarteen, Polsoon. Silloin paikka toki oli nimetön, ja tunnettiin kauan tuonkin jälkeen nimellä Huhtakoski. Polso lie tarttunut paremmin mieleen, kun lopulta jostain kumman oikusta se vakiintui käyttöön. Ensin talolle, myöhemmin, asutuksen levitessä koko kylää kattavaksi. Virrankoski mainitsee historiateoksessaan että nimi on lainattu Polsonharjulta ja Polsonkoskelta, joita joskus 1700-luvulla on lähitienoilla ollut, Polsonharju itseasiassa vieläkin, tai soranoton tuloksena ainakin osia siitä. Polsonharju sijoittuu maantieteellisesti valtatie kolmentoista pohjois- ja Halsuanjoen itäpuolelle. Ei liene uskaliasta arvata, että Polsonkoski tunnetaan nykyään nimellä Pitkäkoski. Kylä tai koski, samapa tuo.
Ehkä siksikin perusteltiin nimenmuutosta, että Huhtakoski oli jo niin monen muun paikan nimenä. Oli päädyttävä tähän toiseen, ennenkuulumattomaan.
- Sitei ainaka misään muuhalla oo.

Mutta onpas. Tuolla Pirkanmaalla on näihin saakka elänyt muisto siitä Polso-miehestä, joka ei koskaan palannut takaisin kotikulmille. Niinpä Tampereen pohjoispuolella, Näsijärven rannalla, Teiskon Maisansalossa on myös Polso-niminen paikka, talo, jopa kylä.

Lukioaikaisen kaverini kotona oli kuulemma varhemmin ollut Polso-niminen koira. Pitihän tähän nyt vielä koirakin ympätä. Joka tapauksessa nimeen päätyminen osoittaa arvostettavaa innovatiivisuutta. Kun asia paljastui, meillä oli heti jotain yhteistä. Ystävyytemme lujittui. Turhaan ei ole kyse taiteilijaperheestä.
Polso vääntyy kovin helposti kielissä Polsaksi. Sen huomasi jo Rautasänkytehtailija Richard Polsan isä, Matti, joka 1800-luvun puolimaissa kotikylältä lähdettyään, aikansa keskisuomalaisille nikkaroituaan ja heidän kanssaan oteltuaan taipui kirjoittamaan Polsa.
- Jokahiselle parempi niin.

Historia paljastaa, että yhtä kauan on nimeä väännetty kuin se on ollut keksittynäkin. Kirkkoherrat ja muut Ruotsi-Suomen verotusta valvovat kirjoittivat papereihinsa jatkuvasti Pålso, Polsu, komeimmin ehkä Påhlso.
Itse olen saanut postiosoituksia Polsa-nimellä. Eräs valokuvausliikkeen hoitaja tulkitsi väärin kuulemaansa ja kirjoitti varauslappuuni nimen Kolsa. Kramppeja on seurannut myös nimistä Poulsen tai Polsua. Enemmänkö ovat olleet nauru vai itkukramppeja, en kykene erittelemään.
Helppoa meillä ei ole. Historiaan tutustuminen on kuitenkin auttanut krampeista toipumisessa:
Aina on polsolaisilla ollut olo enemmän ruotsalainen tai venäläinen.
Paikka on silti paras.




Home > Merkitys
Copyright © 2023, Polso-seura, Tämä sivu on kasattu sydänverellä ilman yhteiskunnan tukea saati EU-hankeaktivaattoreita.
Verkkopalveluntarjoajamme lupaa, että sivustomme sijaitsee hiilineutraalissa palvelinkeskuksessa. Palautetta sivustosta ja kehitysehdotuksiasi voit jättää tästä.